tiistai 11. lokakuuta 2016

J. R. R. Tolkien - Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta #1) (KOULUUN)

Minä tunnetusti bloggaan nykyään erittäin paljon huvikseen, tässäpä taas esimerkki siitä. (Olen julkaissut tänä vuonna jopa neljä tekstiä, joista kaksi EI OLE kouluun!)

Sormuksen ritarit

"Kun tummat pilvet kerääntyvät Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien katse on suuntautunut muualle, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä...

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkana, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin."

Yksi opettajista kysyi jo viidennellä luokalla, olenko lukenut Taru sormusten herrasta -trilogian. En ollut. Se oli pitkään luettavien listalla, ja kerran jopa lainasin sen (ehkä kolme kuukautta sitten) mutta en saanut sitä ikinä luettua. Nyt syksyllä koulussa piti kirjoittaa kirja-arvostelu, mutta olin lukenut jo molemmat vaihtoehdot. (Vaihtoehdot olivat Tähtiin kirjoitettu virhe ja Enkelinkuvia hiekassa.) Koulun kirjastossa oli kolme Sormusten ritarit -kirjaa. Mietin kauan minkä kirjan haluaisin lukea. Vaihtoehtona olivat myös Narnian tarinat. Lopulta kaverini päätyi Sormuksen ritareihin, ja minä päätin toisen kaverini kanssa myös lukea sen.

Lyhyesti Sormuksen ritarit on kertomus pienestä hobitista, joka saa suuren taakan kantaakseen. Se vie lukijansa toiseen maailmaan, missä asuvat pienet olennot nimeltä hobitit. Hobittikansa on hyvin rauhanomainen ja ihastuttava. Mutta maailmassa on myös pahaa, kun Sauron alkaa tavoitella Frodon Bilbolta saamaa sormusta. Rakastan oikeastaan tätä ideaa, mutta kirjassa oli kuitenkin paljon hiottavaa.

Prologi oli puuduttava, vaikka teksti sen jälkeen ihanaa. Mietin yli hyppäämistä mutten kehdannut. Prologi kertoo aiemmin kirjoitetusta kirjasta nimeltä Hobitti eli sinne ja takaisin. Lukeminen takelteli faktojen määrän takia. Mielestäni tietoja olisi voinut kertoa kirjan kuluessa tai jättää kertomatta. Suurin osa tiedoista oli ainakin vielä tässä vaiheessa turhia. Jos väittäisin muistavani jotain, valehtelisin. Aivan liian paljon tietoa lyhyessä ajassa.

Pidin Konnusta ja Bilbon syntymäpäivistä. Ympäristöstä oli kiva kuulla. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja henkilöt suloisia. Oli tyyntä myrskyn edellä - rentoa luettavaa. Olisin toivonut koko kirjan jatkuvan tällä tyylillä. Kuitenkin Bilbon kadotessa ja matkan alkaessa kirjaan ilmestyi pahiksia, jotka vain... ilmestyivät.

Olin kuullut vanhanaikaisesta tekstistä mutta oikeastaan en juurikaan havainnut sitä. Muutamissa lauserakennelmissa kirjan loppupuolella huomasi vanhanaikaisuuden. Se ei yleisesti ottaen häirinnyt lukemista, mutta ihan parissa lauseessa jäi epäselväksi, mitä oli asialla tarkoitettu. Muutaman sanan käyttö oli nimittäin erittäin epäloogista ottaen huomioon tämän olevan tarkistettu painos vuodelta 2012.

Tykkäsin Frodosta henkilönä, mutta henkilökuvaukset jäivät mielestäni hieman vajaiksi. En muista, mainittiinko Frodon tai muiden ulkonäöstä oikeastaan mitään. Luonteet jäivät myös hieman varjoon. Pääpaino oli kuvailulla ja matkan etenemisellä. Toki esimerkiksi Samin huomasi rohkeaksi ja herkäksi tyypiksi, mutta osan henkilöistä olemassaolon matkalla jopa unohti. Nimiä oli erittäin vaikeaa muistaa tai kirjoittaa. Paikannimillä oli monimutkaisia nimiä. Monimutkaisuus kuului ehkä hieman kirjan henkeen. Mieleeni tuli Christopher Paolinin Eragon-sarja (lisäys: Paolini on ottanut vaikutteita Tolkienilta), joka toisen kirjan kohdalla yllätti hienolla suunnittelulla. Lukija joutuu tekemään oikeasti töitä pysyäkseen mukana juonessa näissä molemmissa sarjoissa. Jos olet lukenut Eragon-sarjan, suosittelen lukemaan myös Taru sormusten herrasta -sarjan. Ja toisin päin myös. Molemmat ovat hienoja sarjoja, jos jaksat keskittyä.

Matkan alkaessa kuvailua oli häiritsevän paljon. Ehkä kuvailu väheni hieman tarinan jatkaessa kulkuaan? En oikein tiedä. Ehkä tunne johtui vain tarinan lisääntymisestä. Alussa päämäärä oli tuhota sormus ilman kunnollista suunnitelmaa. Lopussa tiedettiin minne oltiin menossa ja mitä tekemään. Henkilöitä oli enemmän kuin alussa. Muistan ehkä puolet henkilöiden nimistä ja puolet vielä näistä mitä he edustivat/olivat. Hyvin menee. Kuvailu pääsi kuitenkin jakautumaan paremmin tärkeiden asioiden kesken, vaikka henkilöt olisi voinut esitellä hitaammin ja erikseen ja mainita vielä uudestaan keitä he olivat. Minä olen lukija, joka ei muista kerran mainittua asiaa. Ja sekoilen aina ulkonäönkin kanssa. Harry Potterien henkilöt muistan vain elokuvien takia ja kirjojen toiston. Salamavaras-elokuvassa en huomannut mitään väärää Annabethin hiuksissa, ennen kuin luin väärästä väristä eräältä foorumilta.

Taru sormusten herrasta on alunperin ollut yksi kirja, joka on julkaistu vain kolmena osana. Pidän sitä silti enemmän trilogiana. Olisin varmaan luovuttanut jo kirjan alussa, jos kirja olisi ollut kolme kertaa kokoisensa. Toki tästä seurasi myös huonoja puolia. Kirjassa ei ollut kunnollista huippukohtaa vaan kirja vain jatkui juonen kannalta lähes samanlaisena läpi kirjan. Huomioimatta siis pieniä huippuja, kuten erään tärkeän henkilön kuolemaa. Tarina nopeutui loppua kohden, mutta olisin odottanut jotain yllättävää lopulta. Ehkä loppu oli hieman yllättävä, muttei dramaattisen yllättävä. En jäänyt odottamaan seuraavaa kirjaa niin kamalalla innolla, vaikka utelias olenkin. Kuitenkin tulen kirjan varmaan joskus lukemaan mutta en välttämättä enää tämän vuoden puolella. Se ei ole kamalan kevyt sarja, ja lukemiseen saa varata aikaa.

Alussa minua häiritsi erityisesti yhtäkkiset ilmestymiset. Jotenkin kummallisesti matkalaiset vain törmäsivät erilaisiin asioihin. Turvaan pääsi äkkiä ja pelastaja saapui kirjaimellisesti kuin tyhjästä. Kuin kirjailija ei olisi ollenkaan suunnitellut näitä kohtaamisia. Mielestäni sitä olisi voinut pohjustaa enemmän. Parasta olisi tajuta vihjeet sivua aiemmin tai tapahtuman tullessa päälle. Sormuksen ritareissa asiat vain ilmestyivät. Tietenkin osa voi pitää tällaisesta, mutta minun mielestäni kirjan tulevaisuus on melko ennalta suunniteltu. Parasta on seuraavalla lukemiskerralla tajuta vinkit, joita ei ennen huomannut. Tämä on tietenkin kirjailijalle vaikea taitolaji – lukijan voi tylsistyttää ennalta-arvattavilla kohtauksilla. Ratkaisun voi nähdä jo ensimmäisellä sivulla mutta se paljastuukin vasta lopussa. Tuloksena olet lukenut turhat kolmesataa sivua. 

Joku minua kärsimättömämpi olisi takuulla luovuttanut. Minä vetosinkin viimeiseen lukupäivään asti ehtiväni lukea kirjan. Saimme kuitenkin lisäaikaa, ja lopulta sain kirjan luettua. Olisin minäkin luovuttanut jossain vaiheessa. Lopulta voin sanoa kirjan olleen kuitenkin melko mahtava. Se loi hienon maailman keskelle normaalia maailmaa. Voisin kuvitella hieman erilaisena toteutuksena jonkun pitävän tästä, vaikkei hän muuten fantasiasta pitäisi. Kuvailussa nimittäin välillä sai ihan reilulla kädellä skipata maisemakuvausta tai ainakin antaa valua ulos logiikalla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Moni mielenkiintoisempi hetki jäi kuvailun varjoon. Ja huomaamattani palasin taas kommentoimaan kuvailua. Joka tapauksessa kirja ei ollut niin fantasiaa kuin osa muista kirjasarjoista.

Monia virheitä voi antaa anteeksi jo kirjan iän takia. Se on myös vaikuttanut merkittävästi nykyiseen fantasiakirjallisuuteen. Pidän juonesta ja ympäristöstä. Voisin kuvitella asuvani Hobittilassa. Kirja on ihanan ajaton. Kirja ei minusta vaikuttanut juurikaan vanhanaikaiselta, vaan oli erittäin ajaton. Voi hyvin kuvitella sen tähän päivään ja tähän maailmaan.

Suosittelen kirjaa kärsivällisille henkilöille, jotka osaavat arvostaa kirjaa sellaisena kuin se on. Tämä ei varmastikaan käy kaikille aivan nuorten kirjasta, mutta osa voi pitää tästä erittäin paljon. Toinen kaverini piti tästä erittäin paljon ja toisesta en ole aivan varma. Itse hieman petyin. Odotin jotain eeppisen mahtavaa kirjasarjaa mutta en aivan saanut sitä. Ei saa kuitenkaan käsittää väärin. Pidin tästä erittäin paljon ja ymmärrän miksi tätä hehkutetaan niin paljon. En kuitenkaan pitänyt tästä niin paljon kuin olisin odottanut. Pidän nykyisistä lempikirjasarjoistani hieman enemmän, siis niistä mitä olen maininnut tämänkin arvostelun aikana. Vertailin niitä toisiinsa, koska odotin tämänkin yltävän niiden tasolle. Sormuksen ritarit ei kuitenkaan ole omasta mielestäni kovin mieleenpainuva kirja. Olen kuitenkin iloinen, että luin tämän. Viisi tähteä olisi tullut, jos kuvailu olisi tehty järkevämmin. Siitä tuli nyt erittäin iso miinus, koska se vaikutti aivan kaikkeen. Alkuun, matkaan ja loppuun.

Äitini kysyi, olisiko nykyistä fantasiakirjallisuutta ilman Tolkienia. Sanoisin kyllä. Tolkien on iso vaikuttaja fantasiakirjallisuuteen, muttei nyt niin välttämätön. Eragon olisi ollut iso menetys, pidän ainakin niistä kahdesta kirjasta, jotka olen lukenut. Pidän kuitenkin enemmän siitä sarjasta kuin tästä. Arvostetaanko tätä kirjaa liikaa sen menneisyyden takia? Annanko tälle liian paljon tähtiä hyvien puolien takia? Olin kuitenkin ihan luovuttamassa alussa ja hyppelin hieman lopussa (vain vähän, Eeva!) turhan kuvailun yli pysyen kärryillä lukemalla vain pari sanaa lauseesta. Ja näissä mietteissä alennankin kirjan arvosanan keskivertoon (3) keskivertoa paremmasta (4). Olisin voinut luultavasti antaa vielä vähemmän, jos kirja olisi ollut mikä tahansa muu kirja. Tai oikeastaan jättänyt koko kirjan kesken.

Loppukevennyksenä: Jostain syystä eksyin hakemaan Wikipediasta tietoa Sormuksen ritareista. Yritin etsiä tietoa julkaisupäivästä ja lopulta eksyin lukemaan kaikkia mielenkiintoisia faktoja. Esimerkiksi yksi haltiakielistä (quenya) on kehitetty osaksi suomen pohjalta.

3/5

Kirjailija: J. R. R. Tolkien
Suomentanut: Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen
Sarja: Taru sormusten herrasta (#1)
Julkaistu: 2012
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 668
ISBN13: 978-951-0-39696-4
Genre: Fantasia

Alkuperäinen nimi: The Fellowship of the Ring
Julkaistu ensimmäisen kerran: 29.7.1954

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti tähän tekstiin ja kerro mielipiteesi.

Jos haluat kommentoida anonyyminä tai toiselta tililtä, klikkaa "Kommentti nimellä" oikeaa puolta ja valitse tili. Jos painat nimetöntä, kommentoit ilman tietoja itsestäsi.