lauantai 22. lokakuuta 2016

Onko lukeminen vanhanaikaista? (ESSEE KOULUUN)

Onko lukeminen vanhanaikaista?



Kuvittele tulevaisuus ilman lukemista. Kaiken voi kuunnella kuulokkeilla tai jollain uudemmalla keksinnöllä. Vaikka jonkinlaisilla korvien sisäpuolelle istutetuilla mikrosiruilla, joilla voit puhelimen tavoin keskustella ja etsiä tietoa. Moni ajattelisi sen olevan hyvä tulevaisuus. “Kukaan ei jaksa nykypäivänä lukea, ihan turhaa”, on varmasti ainakin opettajien tuntema fraasi.
Lukemisesta tulee ensin mieleen kirjat ja kirjallisuus ja hetken mietittyä myös runot, näytelmäkirjallisuus ja lasten satukirjat. Todellisuudessa luettua tulee kaikkialla muuallakin. Puhelinten käyttö on yleistynyt, mistä melko suuri osa on lukemista. Moni käyttää Whatsappia, nettiä ja muita sovelluksia. Puhelimen käyttö olisi vaikeaa ilman tekstiä. Näytelmät, elokuvat ja kappaleet ovat tekstiin perustuvia, vaikkei niitä lueta. Kuitenkin oma aivojen sisäinen tekstinkäsittely on tärkeässä osassa niissäkin. Ilman omaa tulkintaa on vaikea saada kunnollista eläytymistä asiaan. Eniten luettua tulee varmasti kouluissa asiapitoista tekstiä.
Nyt uudistetaan kiireellä koulumaailmaa. Verkossa tapahtuvaa opetusta on enemmän. Ylioppilaskirjoitukset käydään minun aikanani lukiossa kaikki koneella. Luokkamme testasi viidennellä luokalla fysiikan ja kemian opiskelua netissä. Sivuja oli vaikea selata nopeasti ja kokeeseen lukeminen oli vaikeaa. Samoja ongelmia kokivat muutkin luokkalaiseni, mutta silti me kaikki kannatimme sähköistä kirjaa. Oli helppoa tulla kouluun muutamaa kirjaa kevyemmällä repulla ja lukea asiat netissä. Vanhemmat äänestivät sähköisen kirjan jatkumisen tosin nurin. Sähköistäminen on nykypäivää, mutta kaikki eivät tule siitä pitämään. Minä tosin olen tehnyt koko yläasteen ajan lähes kaikki äidinkielen juttuni tietokoneella, koska suoraan sanoen en osaa hahmottaa tekstiä tekstinä ennen kirjoittamista. Lopputulos on erittäin sekava käsin kirjoitettuna. Uusin ajatus taitaa olla, että sähköinen materiaali tekee lukemisesta houkuttelevampaa nuorisolle.
Wikipedian mukaan arviolta 5-10 prosentilla maailman aikuisista on lukihäiriö. Suomessa joka kahdeksas 15-vuotias poika ei kykene jatkamaan opintoja heikon lukutaidon takia. Euroopassa taas lukemisen kanssa ongelmia on joka viidennellä yli 15-vuotiaalla.  16 prosenttia maapallon väestöstä (yli 15-vuotiaista) on lukutaidottomia. Heistä 98 prosenttia asuu kehitysmaissa ja 64 prosenttia on naisia. Köyhiä maita autettaisiin eniten panostamalla koulutukseen ja lukutaitoon.
Suomessa aikuisia lukutaitoisia on 99 prosenttia, ja lukutaito on alkanut yleistyä jo 1600-luvulla. Suomalaiset ovat hyviä lukijoita. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa maat sijoitettiin järjestykseen lukutaidon perusteella. Suomi oli ensimmäinen ja sen jälkeen järjestyksessä Norja, Islanti, Tanska, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdysvallat. Suomen hyvään sijoitukseen vaikuttivat suuresti kirjastojen käyttö ja koko ja kirjojen saatavuus. Suomessa kirjastojen käyttö onkin parhaasta päästä. Varsinkin keskustan lähellä olevat kirjastot ovat myös hyviä hengailupaikkoja, vaikkei lainaisi mitään.
Lukutaito on ihmisoikeus. Se lisää empaattisuutta, kriittisyyttä ja harkintakykyä. Se auttaa yhdistämään asioita ja hahmottamaan kokonaiskuvia. Se on myös yksi tärkeä hyvinvoinnin osatekijä ja auttaa vahvistamaan omaa identiteettiä. Lukutaito auttaa työllistymään. Sen avulla voi myös vaikuttaa moniin asioihin. Luku- ja kirjoitustaito lisäävät mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäyntiin ja auttavat perustelemaan omia mielipiteitä ja miettimään muiden mielipiteitä ja tuovat tietoa ja yleissivistystä eri asioista. Paljon lukeva teini osaa jopa 70 000 sanaa. Lukematon osaa vain 15 000.
Vaikeinta lukemisen aloittamisessa on varmaankin kirjat. Kirjat eivät koskaan vanhene paitsi niiden mielestä jotka eivät lue niitä. Harry Potterit ovat niin vanhoja ja Twilightit niin kuultuja. Percy Jackson vain kuulostaa oudolta. Ja kirjassa pitää olla kuvia. Se ei saa olla liian pitkä. Teksti ei saa olla liian pientä. Jonkun pitäisi kirjoittaa kirja, joka on suunnattu lukemisesta kiinnostuneille ihmisille. Se ei saisi olla kuten lasten kirjat vaan hyvällä juonella varustettu kirja, joka on helppolukuinen. Muumit voisivat olla ihan hyviä sellaiseen tarkoitukseen.
Bloggaajien keskuudessa on yleistynyt sähkömustetta/elektronista mustetta (e-ink, sanalle ei ole virallista käännöstä) käyttävät lukulaitteet. Näillä lukeminen ei rasita silmiä samalla tavalla kuin tabletin näytöltä lukeminen. Lukulaitteeseen mahtuu parhaimmillaan satoja kirjoja. Myös kirjastot ovat alkaneet tukea erilaisilta laitteilta lukeminen. Tablettiin tai puhelimeen tai koneeseen voi ladata erilaisia lukuohjelmia. Esimerkiksi Outikirjastot ovat hankkineet valikoimiinsa muutamia e-kirjoja. Lukulaitteella on huomioitava, että suurin osa tarvitsee ulkopuolisen valonlähteen. Näyttö ei valaise itseään (osassa lukulaitteissa on tähän ratkaisuja), joten lukulaite säästää silmiä ja teksti on ainakin kokemuksien mukaan helpompaa lukea kuin tabletilla tai puhelimella. Moni lukija vannookin nykyään e-kirjojen nimeen. Tämä voisi yhden näkemyksen mukaan olla tulevaisuus. Varsinkin kouluihin tämä kuulostaisi todella hyvältä idealta. Ei enää raskaita reppuja vaan kevyt lukulaite, vihkoja ja kyniä. Oma pieni kirjasto on vaikea saada mukaan ulkomaille tai pieneen laukkuun. Pian raskaat kirjat alkavatkin mennä muodista. Minäkin valikoin milloin minnekin mukaan otettavia kirjoja paksuuden mukaan.
Lukemisesta ei ole tullut vanhanaikaista. Paitsi hieman teinien mielestä, mikä johtuu monesta syystä. Aikuiset ovat pidempään töissä kuin nuoret koulussa. Jokainen tunti kuitenkin opetellaan uusia asioita ja illalla tehdään läksyt. Moniko töissä käyvä aikuinen opettelee koko työpäivän uusia asioita ja illalla kertaa ja valmistautuu kokeisiin ja stressaa vielä hieman? Melko harva. Heillä onkin enemmän aikaa lukeaa illalla, eivätkä he ole syntyneet tekniikan tähän mennessä kuumimmalla aikakaudella. Lukemisesta saa raskaan vaikutelman koulukirjojen takia. Omat harrastukset painavat päälle ja muutenkin haluaa vähän omaa aikaa. Jostain syystä lukeminen on se nolo asia.  Niin kauan kuin kukaan muukaan ei tee, ei itsekään halua tehdä. Lukemista kukaan ei harrasta, koska kukaan muukaan ei harrasta. Sitä pidetään liikaa viisaiden harrastuksena. Hamletin lukeminen on nyt kuitenkin ihan eri asia kuin Darren Shanien. Seitsemäsluokkalaisten mukaan samalla luokalla olevan pojan lempiaine ei voi olla äidinkieli. Moniko seitsemäsluokkalainen ei kuitenkaan lue Aku Ankkaa tai jotain muuta sarjakuvaa? Harva.
Kun lukemiselle keksitään jokin vetokoukku, se lakkaa varmasti olemasta taas vanhanaikaista niille, jotka pitävät sitä nyt jo vanhanaikaisena. Ei sitä nytkään voi kuitenkaan sanoa kovin vanhanaikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti tähän tekstiin ja kerro mielipiteesi.

Jos haluat kommentoida anonyyminä tai toiselta tililtä, klikkaa "Kommentti nimellä" oikeaa puolta ja valitse tili. Jos painat nimetöntä, kommentoit ilman tietoja itsestäsi.