keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tuija Lehtinen - Rebekka ja kesäprinssi (Rebekka #1)


Rebekka ja kesäprinssi
"Tässä tulee Rebekka Pirinen, lennokkaan romaanisarjan pippurinen punapää!

Pappilan Rebekka on uudella paikkakunnalla outolintu. Hän rakastaa näyttelemistä ja kaikenlaista hulluttelua, ja hänen vauhdikkaassa seurassaan sattuu ja tapahtuu ihmeellisiä juttuja. Rebekka ei tanssi muiden pillin mukaan, ei vaikka vastassa olisi pahamaineinen kettinkijengi tai tyly nyrkkeilijä-Saija! Eikä suostu leikkauttamaan vallattomia punaisia hiuksiaan, vaikka trenditietoinen Jenni-serkku kuinka painostaisi.

Suntion Ullasta ja Rebekasta tulee parhaat ystävät. Yhdessä tytöt päättävät selvittää, kuka oikein on Rebekan kukkaniityllä tanssimasta yllättänyt onkijapoika. Ja miten ihmeessä poika sattuu paikalle aina silloin kun Rebekka käyttäytyy ihan päättömästi..."

Olen lukenut Rebekat muutama vuosi sitten. Tykkäsin niistä silloin. Rebekka on juuri seitsemännelle luokalle menossa. Hän tuntui ihanan samaistuttavalta henkilöltä. Nyt kirja sitten iski päin kasvoja. Onko tämä aina ollut näin huono? Huono on ehkä väärä sana. Rebekka elää jotenkin kamalan mustavalkoisessa maailmassa. Hän on ehkä vähän naiivi henkilö. Jos jokin asia ei ole oikein, se on väärin. Ehkä tämä oli vain henkilökohtainen kuvitelmani.

Nyt se tärkeä juttu: tämä kirja on ilmestynyt 2007. Minä olen ollut siis viisivuotias. Ja kaiken lisäksi en ole varma, olenko asunut tuolloin edes Suomessa. Kirjassa esiintyvät jutut - meikkaus, kännykättömyys, leikkiminen, uskonnollisuus. En ole varma, mikä on ollut silloin normi. Eikä siitä todellisuudessa ole edes kauaa, mutta olen silti erittäin epävarma.

Lehtinen on suosittu nuorten kirjailija, ja olen aina ymmärtänyt hyvin miksi. Hänellä on helposti luettava kirjoitustyyli. Hänellä on nuorille sopivia aiheita ja hän osaa tehdä mitä hän tekee. Mutta tässä on tullut muutama huti. Ja tässä nyt muutamia niistä:

  • Jennin pakkomielle meikkaamiseen... ei kukaan oikeasti arvostele noin. Ketään ei kiinnosta, onko sinulla naamassasi kilo meikkiä, sopivasti, vähän tai ei ollenkaan. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Kenenkään en ole koskaan kuullut oikeassa elämässä arvostelevan meikittömyyttä, kuten Jenni arvosteli Rebekan.
  • Kettinkijengi. Koostuu kahdeksasluokkalaisista. Lyhyesti: polttavat, juovat, ajelevat mopoillaan ja häiriköivät seurakunnan tiloissa. Ehkä ymmärrätte, mitä mielikuvaa Lehtinen on hakenut. Joukkiota, jota kaikki pelkäävät. Todellinen mielikuva: 150-senttisiä hieman jöröjä kääpiöitä.
  • Juonenkäännettä ei ollut.
  • Yllätyksettömyys. Aivan ilmiselvää, että (JUONIPALJASTUS) Jerry kuuluu kettinkijengiin. Tämä kirja oli oikeasti älyttömän tylsä. Mitään jännittävää ei tapahtunut.
  • Luomalla luotu maailma. Oletko Lehtinen käynyt yläastetta? Onko jossain oikeasti tällainen meno?
  • Mustavalkoisuus.
  • Lapsellisuus. En selittele tätä enempää, jokaisella on hieman oma käsityksensä lapsellisuudesta. Monen mielestä yläastelaiset ovat vielä lapsia, ja ehkä se on totta. Pidän tätä kirjaa silti lapsellisena.
Koska päädyin listaamaan asioita, listataan nyt niitä ilahduttaneita asiota:
  • Naapuruston (tai jonkun) rouvat. Viihdyttäviä tyyppejä.
  • Lehtisen hieman lentävä kirjoitus. Tykkään lukea Lehtisen kirjoja kuvailun takia. Tämäkin oli nopeasti luettu, vaikken päässyt tunnelmaan täysin mukaan.
  • Kirjan maailma oli ihana pappila, jonka tornihuoneesta Rebekka ja Mossu kiistelivät. Minäkin haluaisin asua tornihuoneessa, jos mahtuisin tavaroideni kanssa.
  • Saimin ja Selman tempaukset.
Tänään blogger näyttää lyövän sopimuksensa irti. Pahoittelut huonosta tyylittelystä ja lyhyestä tekstistä. Suosittelen kirjaa ala-asteen korkeimmille luokille (4-6). Tämä kirja tuntui silloin paljon paremmalta...

2/5

Kirjailija: Tuija Lehtinen
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Otava
Sivuja: 206
ISBN13: 978-951-1-21488-5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti tähän tekstiin ja kerro mielipiteesi.

Jos haluat kommentoida anonyyminä tai toiselta tililtä, klikkaa "Kommentti nimellä" oikeaa puolta ja valitse tili. Jos painat nimetöntä, kommentoit ilman tietoja itsestäsi.