perjantai 16. maaliskuuta 2018

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

"Hattukaupan Sophie on Hatterin kolmesta sisaresta vanhin, ja kohtalon mukaan hänen on turha toivoa menestystä elämässään. Eräänä päivänä kauppaan ilmestyy mahtava Erämaan noita, joka sanoo antavansa Sophielle opetuksen ja loihtii hänet vanhaksi eukoksi. Sophie jättää työnsä, rupeaa keppikiertolaiseksi ja hakee viluissaan yösijaa kaupungin laidalle ilmestyneestä liikkuvasta linnasta. Sen valtiaan, velho Howlin, huhutaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta mitäpä pelättävää vanhalla Sophiella muka olisi? 

Linnaa liikuttaa tulidemoni Calcifer, joka tarjoaa viekkaasti apuaan loitsun purkamisessa. Sophie lupaa vuorostaan vapauttaa tulidemonin Howlin kanssa solmitusta sopimuksesta. Samalla kun siivooja-Sophie tutustuu linnaan ja sen salaperäisen oven takaisiin paikkoihin, hän joutuu kallistamaan korvansa myös levottoman sydämensä sanomalle. Kauanko turhamainen nuori velho sietää nurkkiaan nuuskivaa omapäistä taloudenhoitajaansa?"

Vahingossa löysin ensin kirjastosta Leijuvan linnan. Se pölyttyi hetken kirjahyllyssäni, kunnes satuin saamaan käsiini uuden lukudiplomin. Lukudiplomissa oli ehdolla Liikkuva linna, jonka lopulta päädyin varaamaan. Olen erittäin varma, että olen nähnyt Liikkuvan linnan piirrettynä elokuvana, mutta minulla ei ole muistikuvia elokuvasta. 

Lähdin vähän negatiivisella asenteella lukemaan Liikkuvaa linnaa. Minua ei oikeastaan siinä vaiheessa kiinnostanut lukea mutta hieman pakotin itseni. Aluksi minua ärsytti hieman Sophien asenne kaikkeen. Hän on vanhin kolmesta tyttärestä, joten taikauskon mukaan hän olisi myös se huono-onnisin.

Alussa jaettiin tyttöjä työpaikkoihin ja Sophie päätyi perheensä hattukauppaan töihin. Lopulta hän perisi sen. Tietenkään kaikki ei mene nappiin. Erämaan noita tulee kauppaan ja taikoo Sophien tuntemattomasta syystä vanhaksi. Tässäkin Sophien asenne on vähän rasittava. Hän hyväksyy sen, eikä edes kunnolla yritä päätyä takaisin itsekseen. Hän kuitenkin törmää huhujen liikkuvaan linnaan ja pääsee sisään.

Miksi Sophien täytyy olla niin komenteleva? Ihan kuin vanhuus = ärsyttävä. Sophien luonne muuttui täysin hänen päätyessä vanhaksi. Yritin ohittaa tätä, mutta se oli silmäänpistävä asia kirjassa. Joka tapauksessa, siirrytään nyt tästä eteenpäin.

Tässä oli melko paljon lapsellisia puolia, joiden takia mielsin tämän vähän lastenkirjaksi lopussa. Aluksi en osannut ajatella tätä lastenkirjana, joten siinäkin meinasi vähän mennä hermot. Miksi Howl ottaa Sophien linnaan ja antaa tämän olla siellä? Sophie on tosi rasittava Howlille. Calciferin ja Sophien suhde on ihan outo. Oppipoikakin ottaa Sophien nopeasti mukaan auttamaan loitsujen kanssa. Turhan luottavaista meininkiä.

Lopussa osa asioista aukesi melko hyvin, eivätkä kaikki kohdat olleet niin rasittavia. Lisäksi lopussa osasin jo ottaa vähän rennommin ärsyttävien kohtien kanssa, joten kirja oli ihan hyvä.

Pidin juonesta ja kirjoitustyylistä. Howl itsessään jäi vähän vaivaamaan, kuten myöskin perheensä. Olisin halunnut hänestä lisää tietoa. Olisin toivonut hahmojen olevan vielä erilaisempia keskenään. Kuitenkin kirjan luki melko nopeasti ja se oli mielenkiintoinen. Tähän lähinnä kokosin minua vaivanneita asioita, ja nekin liittyivät melkolailla toisiinsa. Haluan kyllä lukea seuraavankin osan sarjasta.

4/5

Kirjailija: Diana Wynne Jones
Suomentanut: Ville Viitanen
Sarja: Howl's Moving Castle
Julkaistu: 2006
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 323
ISBN13: 9789510321683

Alkuperäinen nimi: Howl's Moving Castle
Julkaistu: 1986
Kustantaja: Greenwillow Books
Sivuja: 212
ISBN: 0688062334

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti tähän tekstiin ja kerro mielipiteesi.

Jos haluat kommentoida anonyyminä tai toiselta tililtä, klikkaa "Kommentti nimellä" oikeaa puolta ja valitse tili. Jos painat nimetöntä, kommentoit ilman tietoja itsestäsi.