keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

"Edessä elämä?

Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva joutuu pahaan onnettomuuteen ysiluokkaa edeltävänä kesänä. Kavereiden yllyttämänä Silva hyppää sillalta jokeen, lyö päänsä ja on hukkua.

Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan. Silva saa myös tehtäväkseen viedä viestejä eläville. Luokkatoveri Inkerille tämän tätivainaja haluaa lähettää salaperäisen viestin: "Ota kivet pois taskuista". Muutkin viestit ovat tärkeitä, ja ne voivat muuttaa vastaanottajan elämän parempaan suuntaan.

Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!"

Minun pitäisi olla lukemassa englantia, joten hyppään tänään Yksin Marsissa -kirjan yli suoraan tähän. Minä taisin napata tämän kirjastossa suoraan kannen takia. Se vähän kuin vahingossa lukeutuikin lukudiplomikirjoihin ja on viimeinen (!!!), joka minun täytyy lukea. Tässä kohtaa poikkesin (jälleen) säännöistä, tämä oli tarkoitettu 7.-8. luokkalaisille.

Opettajani alkoi tänään ääneen lukemaan takakantta, joka oli ihan hepreaa. Joskus näinkin. Nyt vihdoin luettuani sen itsekin, mielestäni se kertoo aivan liian paljon kirjasta.

Ensimmäiset sivut luulin Silvan olevan oikein kiltti tyttö - hänhän käy siivoamassa mummonsa luona! No ei nyt aivan niinkään. Varastelua ja juomista parhaan kaverin Jeminan kanssa. Huolestuneet vanhemmat. Ja sillain. Kirjoitustyylistäni näkee koneellakin, milloin olen väsynyt.

Silva ja Jemina kiusaavat Inkeriä, luokan hyljeksimää paksua tyttöä. Jotenkin ilta päättyy siihen. että Silva päättää hypätä sillalta alas (ei tosin ajatuksena itsemurha) kavereidensa yllyttämänä. Seuraavaksi Silva herää koomassa. Tai siis Koomassa. Ensiksi: Eikö laimeampaa nimeä keksitty? Kooma?! Toiseksi: Olisin halunnut paljon syvällisempää pohdintaa ja kuvailua. Tässä vaiheessa ehkä tajusin, miksi kirja ei ollut tarkoitettu yhdeksäsluokkalaisille. Olen muuten huomannut kirjoja lukiessa, että usein hahmot tuntuvat lapsellisilta, jos ne ovat omanikäisiä tai nuorempia. Riordan tekee tosin Percy Jacksonien kanssa poikkeuksen. Ja taas harhauduin. Mennään nyt hieman tyhmässä järjestyksessä.

Kirjassa oli tosi yksinkertainen kirjoitustyyli. Tarina oli nopeatempoinen ja melko lyhyt. Kukin päättäköön, tykkääkö vai ei. Minuun ei iske yleensä, mutta kyllä sitä aina joskus lukee. Hieman syvällisempää kuvailua olisin kaivannut. Sinänsä tässäkin kiva idea (sanon näin kyllä jokaisen kirjan kohdalla).

Lisäksi hahmot muuttuvat ihan liian nopeaa. Siis totta kai parempaan suuntaan, mutta olisin halunnut jotain... syvällisempää? Sama kaikkien rakkauskiemuroiden kanssa. Ihmiset olivat aivan liian pinnallisia.

Jännä juttu, nuorten kirjat voivat olla rasittavia, jos eivät ole tarpeeksi syvällisiä, mutta lasten kirjoja luen ihan mielellään. Ehkä se on se melkein, mutta ei tarpeeksi -tunne. Lasten kirjat ovat kuitenkin ihan toista genreä. Kyllä tämän kuitenkin ihan mielellään luki tällain parissa tunnissa.

Luulin aluksi, että joku kuulisi unissaan viestejä koomassa olevalta ihmiseltä. Ehkä olisi pitänyt lukea se takakansi. Olisin ehkä pitänyt enemmän omasta luulostani.

Ihan kiva, mutta puutteita löytyi paljon. Ehkä suurimmat ongelmat olivat kuvailussa ja pinnallisuudessa. Tykkäsin ideasta.

Alla spoilereita, en suosittele jatkamaan, jos et ole lukenut kirjaa:

No niin. Silvahan tosiaan oli paikassa nimeltä Kooma. Mielestäni kuvailua oli ihan liian vähän ja kokemus oli kirjasta liian pieni osa. Lisäksi ihmisiä ei kunnolla kuvailtu, vaan mielikuva jäi pintapuoliseksi. Esimerkiksi lopussa Silva ystävystyy Inkerin kanssa tosi nopeasti. Salamana Inkeri tekee muutoksen ja laihtuu, muuttuu sosiaaliseksi, parantaa elämäntapansa ja saa paljon kavereita.

Lisäksi logiikka hieman häikkäsi. Inkerin täti (tai joku) kertoo viestinsä, eikä Silva heti ole paikalla Inkerin luona, vaan muutaman päivän päästä. Kuitenkin Silva estää itsemurhan. Niin mitä? Inkerin täti näki tulevaisuuteen? Vai toivoiko vain parasta? En tiedä.

Silva ihastuu Lauriin, ja toisella kerralla he päättävät, että he seurustelevat. Toki tällaisiakin ihmisiä on, mutta. Kaikki tapahtui liian nopeasti.

Kirjeiden vieminen oli kyllä liian helppoa. Olisin ehkä halunnut kuulla enemmän ihmisten tarinoita Koomassakin.

2/5

Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Julkaistu: 2016
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 210
ISBN13: 9789513189075

// Sori, tämä on varmaan tosi sekava. Kirjoitin yhtä aikaa spoilerien yllä ja alla olevaa tekstiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti tähän tekstiin ja kerro mielipiteesi.

Jos haluat kommentoida anonyyminä tai toiselta tililtä, klikkaa "Kommentti nimellä" oikeaa puolta ja valitse tili. Jos painat nimetöntä, kommentoit ilman tietoja itsestäsi.